Labradorinnoutaja
Ystävällinen ja oppivainen perhekoira, Suomen rekisteröintimääriltään suosituin rotu. Sopii erinomaisesti lapsiperheisiin ja ensimmäiseksi koiraksi.

Labradorinnoutaja on keskikokoinen (55–62 cm, 25–36 kg) noutajarotu Englannin Newfoundlandista 1800-luvulta. Rotu tunnetaan ystävällisestä, oppivaisesta ja sosiaalisesta luonteestaan, ja se on Suomen suosituin koirarotu noin 2000 vuotuisella rekisteröinnillään. Labradorinnoutajan pennun hinta kasvattajalta on tyypillisesti 1500–2500 euroa.
Labradorinnoutaja lyhyesti
- Kokoluokka
- Keskikokoinen
- Säkäkorkeus
- Uros 56–62 cm, narttu 54–60 cm
- Paino
- Uros 29–36 kg, narttu 25–32 kg
- Elinikä
- 10–14 vuotta
- Turkki
- Lyhyt
- Värit
- musta, keltainen, suklaa (ruskea)
- Karvanlähtö
- Kausittain runsas
- Alkuperämaa
- Iso-Britannia / Kanada (Newfoundland)
- FCI-ryhmä
- Ryhmä 8 - Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- Hinta Suomessa
- 1500–2500 €
Millainen labradorinnoutaja on?
Luonne ja temperamentti
Labradorinnoutaja on poikkeuksellisen ystävällinen, sosiaalinen ja oppivainen rotu. Se on luonteeltaan tasainen ja luottavainen sekä perheenjäseniä että vieraita kohtaan – vartijaksi siitä ei juurikaan ole, mutta perhekoirana se kuuluu rotujen huippuluokkaan. Labrador rakastaa fyysistä kontaktia, leikkiä ja työntekoa ihmisen kanssa. Rotu on erittäin oppivainen ja halukas miellyttämään ohjaajaansa, minkä takia se soveltuu monenlaiseen harrastukseen agilitystä tottelevaisuuteen, metsästykseen ja etsintätyöhön. Labrador pysyy 'pentumielisenä' usein kolmeen ikävuoteen saakka, mikä tarkoittaa runsasta energiaa, leikkisyyttä ja joskus liiallista innokkuutta. Yksinoloon rotu oppii, mutta se ei viihdy pitkiä aikoja eroteltuna perheestä.
Hoito ja liikunta
Liikunta: 60–120 min päivässä
Labradorinnoutaja tarvitsee vähintään tunnin reipasta liikuntaa päivässä. Ihanteellisinta on yhdistää lenkkeilyä, irtihölkkää, uintia ja palauttamista. Pelkkä taluttamoutohallu ei riitä – rotu vaatii myös henkisiä haasteita kuten nenätyötä, tottelevaisuusharjoituksia tai metsästysharrastusta. Ilman riittävää liikuntaa labrador lihoo helposti ja voi kehittää käytösongelmia kuten ylilyöntistä innokkuutta tai tavaroiden purkamista.
Turkinhoito
Labradorin lyhyt kaksinkertainen turkki on helppohoitoinen. Viikoittainen harjaus irtokarvan kammalla tai kumihansikkaalla riittää normaaliaikana. Karvanlähtökausina (keväällä ja syksyllä) harjaus tarvitaan 2–3 kertaa viikossa. Kylpeminen tarpeen mukaan, esimerkiksi kerran kuussa – liian tiheä peseminen poistaa turkin luonnolliset suojaöljyt. Korvat tarkistetaan säännöllisesti infektioiden estämiseksi, etenkin uinnin jälkeen.
Ruokinta
Labradorinnoutaja on tunnetusti ruokainen rotu, ja ylipaino on sen suurin terveysriski. Ruokamäärä mitataan aina annoksittain, ei vapaasti. Laadukas kuivaruoka tai BARF-dieetti soveltuu hyvin. Aikuinen labrador tarvitsee yleensä 300–450 g kuivaruokaa päivässä aktiivisuudesta riippuen. Herkkuja käytetään harjoittelussa, mutta ne lasketaan päivittäisestä kokonaisenergiasta. Rodulla on todettu geenivariantti (POMC), joka lisää nälkää – tämä selittää tunnetun 'kerjäämisen' eikä ole merkki aliravitsemuksesta.
Koulutus
Labrador on yksi helpoimmin koulutettavista roduista. Positiivinen vahvistus ja palkintoperusteinen koulutus toimii erinomaisesti. Pennun kanssa kannattaa aloittaa heti tottelevaisuuden perusteet, kutsuminen ja hihnassa kulkeminen. Rotu pitää oppimisesta ja nauttii koulutussessioista – jopa edistyneet kuulo- tai hajukoiratehtävät ovat labradorille luontevia.
Terveys
Labradorinnoutaja on yleisterveydeltään vahva rotu, jonka keskimääräinen elinikä on 10–14 vuotta. Rodun yleisimmät terveyshaasteet liittyvät nivel- ja silmäsairauksiin sekä ylipainon aiheuttamiin ongelmiin. Vastuulliset kasvattajat tutkivat vanhempiensa lonkat, kyynärät ja silmät ennen jalostuskäyttöä Kennelliiton PEVISA-ohjelman mukaisesti.
Rodulla esiintyviä sairauksia
Lonkkaniveldysplasia (HD)
yleinenPerinnöllinen lonkkanivelen epämuodostuma, joka voi aiheuttaa nivelrikkoa ja ontumista aikuisiällä. Ennaltaehkäisynä vanhempien lonkkakuvaukset.
Kyynärniveldysplasia (ED)
joskus esiintyväEtujalan kyynärnivelen epämuodostuma, joka johtaa nivelrikkoon. Vanhempien kyynärkuvaus on PEVISA-vaatimus.
PRA (etenevä verkkokalvon rappeuma)
harvinainenSilmäsairaus joka johtaa sokeutumiseen. Geenitestattavissa, vastuulliset kasvattajat testaavat.
EIC (Exercise-Induced Collapse)
harvinainenRasituksenaiheuttama romahdus: koira lysähtää voimakkaan ponnistelun jälkeen. Geenitestattavissa.
Ylipaino
yleinenEi sairaus sinänsä, mutta labradorin yleisin terveysriski. Lisää nivelongelmia ja lyhentää elinikää.
Vaadi nämä tutkimukset vanhemmilta
- Lonkkakuvaus (HD)
- Kyynärkuvaus (ED)
- Silmätarkastus
- PRA-geenitesti (prcd-PRA)
- EIC-geenitesti
PEVISA-ohjelma
Rodulla on voimassa Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelma, joka asettaa vähimmäisvaatimukset jalostukseen käytettäville koirille. Pentue ei saa rekisteröintiä, jos vaatimukset eivät täyty.
- Molemmilta vanhemmilta lonkkakuvaus (HD)
- Molemmilta vanhemmilta kyynärkuvaus (ED)
- Molemmilta vanhemmilta silmätarkastus alle 24 kk ennen astutusta
Tarkista voimassa olevat vaatimukset Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä – ohjelma päivittyy määräajoin.
Kenelle labradorinnoutaja sopii?
- Kerrostaloon
- sopii edellytyksin
- Lapsiperheeseen
- erinomainen perheenjäsen
- Muiden lemmikkien kanssa
- tulee toimeen
- Ensimmäiseksi lemmikiksi
- sopii hyvin
- Suomen ilmastoon
- erinomaisesti
Kestää Suomen pakkaset hyvin kaksinkertaisen turkkinsa ansiosta. Kerrostalossa asuminen onnistuu, jos päivittäinen liikunta on riittävä – ilman sitä rotu on levoton ja tuhoisa. Ei suositella pitkien yksinolojen taloutta.
Historia ja alkuperä
Labradorinnoutajan esi-isät kehittyivät Newfoundlandin saarella Kanadassa, missä kalastajat käyttivät pieniä vesikoiria verkkoon tarttuneiden kalojen ja karkailleiden saaliiden hakemiseen. Englantilaiset aateliset toivat rotua Britanniaan 1830-luvulta lähtien, ja siellä Malmesburyn jaarli ja Buccleuchin herttua kehittivät rodusta nykyisen muotonsa metsästystoveriksi. Ensimmäiset viralliset rekisteröinnit tehtiin Englannin Kennel Clubissa vuonna 1903. Suomeen ensimmäiset labradorinnoutajat tulivat 1950-luvulla, ja rodun suosio räjähti 1980-luvulta alkaen. Nykyään se on Suomen suosituin rotu sekä rekisteröintimääriltä että näyttelykoiramääriltä.
Mitä labradorinnoutaja maksaa?
Pennun hinta 1500–2500 € sekä kuukausikulut ja se, mistä hinta muodostuu.
Labradorinnoutaja pennut
Kasvattajan valinta, pennun ensimmäiset kuukaudet, tarkistuslista ja myytävät pennut.
Labradorinnoutaja myytävänä Eläintorissa
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka paljon labradorinnoutajan pentu maksaa Suomessa?
Rekisteröidyn labradorinnoutajan pentu vastuulliselta kasvattajalta maksaa Suomessa tyypillisesti 1500–2500 euroa. Hintaan sisältyy Kennelliiton rekisteröinti, sirutus, perusrokotukset, madotukset ja starttipaketti. Ilman papereita olevia pentuja myydään 400–1000 eurolla, mutta niihin liittyy terveysriskejä.
Sopiiko labradorinnoutaja lapsiperheeseen?
Kyllä, labradorinnoutaja on yksi parhaista lapsiperhekoiraroduista. Rodun ystävällinen, kärsivällinen ja leikkisä luonne tekee siitä erinomaisen perheenjäsenen. Huomioitavaa on rodun energisyys – nuori labrador voi kaataa pienen lapsen vahingossa ylitsevuotavassa innokkuudessaan. Ensimmäiset kuukaudet lapsen ja pennun välisessä kanssakäymisessä tulee aina valvoa.
Kuinka paljon labradorinnoutaja tarvitsee liikuntaa päivässä?
Aikuinen labradorinnoutaja tarvitsee vähintään 60–120 minuuttia aktiivista liikuntaa päivässä. Pelkkä lenkki hihnassa ei riitä – parasta on yhdistää irtihölkkää, uintia, palauttamista ja henkisiä haasteita kuten nenätyötä. Riittämätön liikunta johtaa nopeasti ylipainoon ja käytösongelmiin.
Lähteekö labradorinnoutajan karva?
Kyllä, labradorin karva lähtee runsaasti kahdesti vuodessa kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina. Normaaliaikana karvanlähtö on kohtuullista. Viikoittainen harjaus irtokarvan kammalla ja karvanlähtökausina 2–3 kertaa viikossa pitää tilanteen hallinnassa. Rotu ei ole allergiaystävällinen.
Mitä värejä labradorinnoutajia on?
Labradorinnoutajalla on kolme virallista Kennelliiton hyväksymää väriä: musta, keltainen ja suklaa (ruskea). Keltaisen sävyssä esiintyy vivahteita hyvin vaalea-kermaisesta voimakkaan kermaan ja 'foxredin' punertavaan keltaiseen. 'Silver labrador' ei ole Kennelliiton tunnustama väri, ja sen taustalla on tyypillisesti rotusekoitus.
Kuinka kauan labradorinnoutaja elää?
Labradorinnoutajan keskimääräinen elinikä on 10–14 vuotta, mediaanielinikä noin 12 vuotta. Oikea paino, säännöllinen liikunta, laadukas ruokavalio ja nivelten huolellinen hoito pidentävät elämää. Ylipainoisen labradorin elinikä voi olla jopa 2 vuotta lyhyempi.
Mikä on PEVISA ja miksi sillä on merkitystä?
PEVISA on Suomen Kennelliiton Perinnöllisten Vikojen ja Sairauksien Vastustamisohjelma. Labradorinnoutajan PEVISA vaatii molempien vanhempien lonkkakuvauksen, kyynärkuvauksen ja silmätarkastuksen ennen astutusta. Pennun voi rekisteröidä Kennelliittoon vain jos PEVISA-vaatimukset on täytetty. Tämä on peruslupaus tietyn tason terveystutkimuksesta – vastuulliset kasvattajat tekevät usein vielä enemmän tutkimuksia.
Voiko labradorinnoutajan pitää kerrostalossa?
Kyllä, labradorinnoutaja voi asua kerrostalossa jos sen liikunnantarve täytetään päivittäin riittävästi. Rotu ei ole vartiokoira eikä haukkuile runsaasti, joten naapureille se ei tuota ongelmia. Tärkeintä on 1,5–2 tuntia monipuolista ulkoilua päivässä. Kerrostaloasumista helpottaa, jos labrador on sosiaalistettu hyvin pennusta lähtien hississä kulkemiseen ja naapureiden kohtaamisiin.
Samankaltaisia rotuja
Rotutiedot on koottu yleisistä rotukuvauksista, eivätkä ne korvaa kasvattajan, rotujärjestön tai eläinlääkärin antamaa tietoa. Hintatiedot ovat suuntaa antavia ja tarkistettu 2026-04-23. Sivun kuva on kuvituskuva, ei valokuva yksittäisestä eläimestä.
